19.1.18

Ranska ja taistelu rokotteiden puolesta

Ranskassa säädettiin viime vuonna uusi rokotuslaki. Se nostaa pakollisten lapsuusajan rokotteiden määrän kolmesta rokotteesta 11 kappaleeseen. Tai tarkemmin sanottuna, tekee pakolliseksi rokotuttaa 11 tautia vastaan. Laki astui voimaan 1. tammikuuta.

Ranskassa tuolle laille on tarvetta, sillä rokotuskattavuus on ollut 20 vuotta alamäessä Wakefieldin aloittaman/tekaiseman skandaalin jälkeen. Vuonna 2016 ranskalaisista peräti 41% vastasi, etteivät rokotteet ole turvallisia. Se on järkyttävän suuri määrä eurooppalaisessa sivistysvaltiossa.

Sentään joidenkin rokotteiden kohdalla on tapahtunut edistystä. Uusimpien rokotteiden kohdalla kattavuus on vielä liian alhaista, mutta kuitenkin nousussa. Suurin haaste on saada nämä harhailijoiden joukot immunisaation äärelle. Nature huomauttaa aivan oikein, että tässä haasteessa ei kannata maalata yksinkertaisena taisteluna tietämättömien rokotevastaisten ja tieteellisen järjen välillä. Ranskan hallitus on käynyt juuri sellaista PR-kampanjaa. Ihmisillä on useampia syitä epäillä rokotteita, joten yksinkertaistettu kampanja jää tehottomaksi monitahoisen ongelman ratkaisussa. Pointin vasarointi voi vain vahvistaa rokotekieltäytyjien asenteinta rokotteita vastaan. Rokotuskattavuus voi myös jäädä alhaiseksi, jos ihmiset eivät enää ota ensimmäisen rokotteen jälkeen tehosterokotteita, mikä on ongelma Ranskassa.

Pelkkä rokotuslain tekeminen ei itsessään nosta rokotuskattavuutta. Pitäisi saada muutettua ihmisten ajatusmaailmaa rokotteista. Hallitus on tehnyt erittäin vähän töitä rokotuslain eteen julkisuudessa. Sosiaalisessa mediassa tuo rokotevastaisuus on kaikkein sitkeintä. Ranskan terveysviranomaiset ovat vasta suunnittelemassa millaisella digilääkkeellä siellä kannattaa taistella. Joulukuussa järjestettiin asialle omistautuneen paneelin kokous. He joutuvat miettimään miten reagoida, kun kansalaiset jakavat sosiaalisessa mediassa vinkkejä mm. siitä miten väärentää rokotustodistuksia lapsilleen. Ilman asiaan kuuluvia rokotuksia lapset eivät enää pääse valtion kouluihin ja päiväkoteihin.

Vuoden päästä ehkä näemme minkälaisia ratkaisuja Ranskassa kehitettiin.

13.1.18

Kun poliitikot eivät välitä tieteestä: Huumepolitiikka

Olen pariinkin kertaan kritisoinut toimimatonta huumepolitiikkaa. Poliitikot ovat valmiita puolustamaan lainsäädäntöä, joka ei näytä toimivan millään mittarilla. Jos mittareina ovat kansalaisten turvallisuuden ja elintason parantaminen. Ongelmakäyttäjien hoito ja kuntoutus jäävät veronmaksajien vastuulle. Maksajiksi jäävät kaikki muut paitsi huumekartelli, joka kerää kaiken rahallisen voiton. Tietenkin myös yksityistetty vankeinhoito hyötyy valtavasti huumelaista.

Mutta pääasiassa poliitikkojen kohdalla isoin ongelma näyttää olevan tiedon puute. Tutkittu tieto ei näytä pääsevän heidän lukulistalleen, mutta he äänestävät parlamentissa huumelaista. Ongelmia on myös sanomalehdissä printatuissa teksteissä, joissa ei näytetä olevan tietoisia siitä mitkä ovat huumekäytön oikeat haitat. Virheellisen tiedon pysyessä keskustelun kiertokulussa on erittäin haastavaa saada keskustelua kohti järkeviä ratkaisuja.

Helsingin sanomat kertoo tärkeästä asiasta. Nimittäin siitä miksi nykyinen huumepolitiikka pitäisi poistaa ja vaihtaa toimivaan huumepolitiikkaan. Politiikkaan joka ei enää ole huumeita suurempi uhka kansalaisille.

Tiistaina julkistettu raportti on osa kansainvälistä mielipideilmaston muutosta, joka tunnustaa ”sodan huumeita vastaan” olevan turhaa ja ohi.

Teksti on asiallinen ja hyvin perusteltu. Global Commission on Drug Policy -asiantuntijaryhmän on pitkään kampanjoinut toimivan huumepolitiikan puolesta.

Komitean tavoitteena on muuttaa kansainvälistä huumepolitiikkaa niin, että täyskiellon sijasta edistetään terveyttä ja turvallisuutta sekä faktapohjaista lähestymistapaa. GCDP on julkaissut useita raportteja, joissa annetaan suosituksia huumepolitiikan uudistamiseksi.

 Sen riveihin lukeutuu entisiä presidenttejä, pääministereitä, ministereitä ja nykyisiä tutkimuskentän asiantuntijoita. Mistään pilipaliseurakunnasta ei siis ole kyse, mutta käytännössä isojen nimien tarkoitus on muistuttaa muille poliitikoille ettei fiksumman huumepolitiikan kannattaminen ole enää poliittinen itsemurha.

Ryhmän tuore raportti huumeidenkäytöstä (vain 44 sivua) on pakollista luettavaa kaikille niille, jotka eduskunnassa äänestävät ja vaikuttavat huumepolitiikkaan. Raportti sisältää ajankohtaista ja tutkittua tietoa siitä mikä on riippuvuuden pätevä käsite huumeisiin liittyen, minkälaiset ihmiset käyttävät huumeita, minkälaisia seuraamuksia käytöstä oikeasti aiheutuu, ja minkälaista vahinkoa huumelait aiheuttavat käyttäjille.

Raportin tarkoitus ja tarve tuodaan hyvin selkeästi julki.


For too long,  drugs have been considered as substances that must be avoided at all cost; people  who use drugs have been rejected by society and perceived as asocial, depraved  or deviant. Prejudices and fears surrounding drugs are expressed in stigmatizing  language,  stigmatization  leads  to  social  discrimination  and  repressive  laws,  and   prohibition  validates  fears  and  prejudices.  This  vicious  cycle  must  be  broken. 

Keskustelussa on toistettu puutumiseen asti väärää tietoa huumeista. Vaikka arvostetut lääketieteelliset julkaisut kuten Lancet ja British Medical Journal, sekä julkaisut kuten Nature ja populaaritiedettä edistävät New Scientist, sekä The Economist ja moni muu lehti, ovat pitkään kirjoittaneet huumepolitiikan muuttamisen tarpeista. Sota huumeita vastaan hävittiin kauan sitten, mutta epäonnistunutta politiikka halutaan välttämättä jatkaa.

Tarjolla ollutta tutkittua tietoa käyttäjistä ei ole suostuttu kuulemaan. Tai tieteellistä tutkimusta on aktiivisesti rajoitettu, sillä onhan tutkittava aine laiton huume. Poliitikkojen vastuulla olisi turvautua parhaaseen mahdolliseen tietoon. Näin ei ole käynyt. Ja juuri siksi on aika läimäyttää niitä kansanedustajia ja ministereitä skarppaamaan tekojaan.

Minulle on käsittämätön mysteeri miksi poliitikot eivät välitä näistä asioista. Miksi alan asiantuntijoiden lausunnot eivät kelpaa? Nähdäänkö Suomessa tämän asian esilletuominen pelkästään viherpipertäjien ja nistien ulinana?

 Maailmalla on jo herätty horroksesta ja poistettu haitallisia lakeja. Viimeksi Kalifornian osavaltiossa tehtiin miedon huumeen viihdekäyttö lailliseksi. Onhan kyseisellä aineella vähemmän terveyshaittoja kuin laillisesti myytävällä alkoholilla. Muutos on selkeästi tapahtumassa kun yhä useampi osavaltio ja kokonainen valtio uskaltaa lopettaa huumerkartellien tukemisen. Onhan jopa kotimainen entinen presidentti Martti Ahtisaari uskaltanut avata suunsa mietojen huumeiden laillistamisen ei-niin-huonoudesta ideana.

Vuonna 2016 oli myös selkeää muutosta parempaan keskusteluilmapiirissä. Viime vuodelta en vaan muista nähneeni yhtäkään relevanttia aloitusta suomalaiselta aktiivipoliitikolta.

Olennaiseksi kysymykseksi jää miksi suomalaiset poliitikot puolustavat nykyistä huumelakia. Millä perusteella sitä ei saa muuttaa faktoihin ja tutkittuun tietoon perustuvaksi huumepolitiikaksi? Jos he sanovat huumeiden aiheuttavan ongelmia, niin he ovat aivan oikeassa. Mutta kun ne ongelmat ovat pahempia nykyisen huumepolitiikan vallitessa.

Huumeiden käyttö ei ole haitatonta, mutta nykyisessä järjestelemässä annetaan haittojen ja ongelmien muuttua vaiheittain vain pahempaan tilaan. Kun jopa huumeiden viihdekäyttäjiä kohdellaan rikollisina, niin ongelmia kokevilla käyttäjillä on perusteltu syy pysyä kaukana niistä keinoista, joissa ongelmia voitaisiin ratkaista. Tämä voi johtaa täysin turhiin kuolemiin.

Onneksi Suomessa tilanne ei huumehoidon suhteen ole niin pahassa jamassa kuin joissain muissa maissa. Hoitoon pääsee kunhan uskaltaa sinne mennä (esim. A-klinikan kautta). Huumehoito on rajoitettu julkista rahoitusta saaviin sosiaali- ja terveydenhuollon hoitopalveluihin. Rangaistukset eivät myöskään ole sieltä rankimmasta päästä. Omaan käyttöön tehty viihdekäyttö voi tuoda sakkorangaistuksen.

8.1.18

Kun Juhani Knuuti aiheutti laineita

Lääketieteen tohtori ja professori Juhani Knuutista oli hieno juttu HS:n lehdillä. Muistutan uudelleen, että Knuutin kirjoitukset ovat lukemisen arvoisia. Hesarin tekstissä esitetään kritiikkiä uskomushoitojen suosiota ja hyväksymistä vastaan. Yleisesti näissä kinasteluissa näistä hoitomuodoista puhutaan termillä Complementary and Alternative Medicine, eli täydentävä ja vaihtoehtoinen lääketiede, eli CAM. Se herätti reaktion LiinanBlogissa, joka on tällaisten CAM-hoitomuotojen puolustaja.

Kommentoin vain kirjoituksen loppua. Kannattaa toki lukea koko juttu, mutta sovellan nyt tätä taktiikkaa. Liina kirjoittaa alan tutkimuksesta näin:

Toivotan menestystä Juhani Knuutin ponnistuksille huuhaan hävittämiseksi. Tiedeyhteisölle toivon ennakkoluulottomuutta ja avointa akateemista keskustelua myös hoitamisen tavoista, jotka eivät kuuluu viralliseen terveydenhuoltoon. Rahoittajille esitän toiveen, että epävirallista hoitamista ryhdyttäisiin vakavasti tutkimaan, sillä ilmiö koskettaa yli kolmannesta suomalaisväestöstä. Toimittajille toivon riippumatonta tiedonhankintaa, kriittisyyttä ja tarkkaa silmää, joka näkee pintaa syvemmälle.

Aivan kuin näitä uskomushoitoja ei olisi tutkittu modernein keinoin viime vuosikymmenien aikana. Aivan kuin näitä ei olisi tutkittu verorahoilla yhteensä miljardien dollareiden edestä. Aivan kuin ei olisi olemassa tutkimuslaitoksia, joissa keskitytään tällaisten CAM-hoitomuotojen hoitotehon tutkimiseen.

Kaikkea LiinanBlogin toivomaa on tehty jo pitkään. Näitä on oikeasti tutkittu useissa valtioissa satojen tutkijaryhmien kollektiivisin hartiavoimin, valtavalla rahoituksella. Mutta ne tulokset eivät ole mairittelevia kyseisten CAM-hoitojen kannattajille. Reippaasti yksinkertaistettuna uskallan väittää, että mitä laadukkaampi ja laajempi tutkimis sitä todennäköisemmin hoitotehot asettuvat lumevaikutuksen tasolle. 

Viime vuoden syyskuussa LiinanBlogissa käytettiin korttia, johon yleensä turvautuvat ne CAM-fanit, jotka ovat kerinneet tutustumaan näihin tutkimustuloksiin. He ymmärtävät ettei niillä pääse pätemään isossa pöydässä. Siksi tarvitaan selitys sille miksi tutkimukset tuottavat lumevaikutukselta näyttäviä hoitotehoja. Kortti pelataan kun halutaan vedota CAM-hoitomuodon tutkimuksen vaikeuteen ja luotettavien tutkimustulosten saamiseen haastavuuteen.

Ja se kortti usein tällainen:

Lääketutkimuksen kultaisen standardin, satunnaistetun kaksoissokkokokeen käyttöä on vaadittu myös täydentävien hoitojen hyötyjen osoittamiseksi. Tämä onkin erinomainen menetelmä luonnonlääkkeiden tutkimukseen, mutta sopii huonosti sellaisten kehomielihoitojen, esimerkiksi kosketushoitojen, tutkimukseen, jossa itse hoiva- ja tilannetekijöillä on olennainen merkitys potilaan kokemalle olonsa kohenemiselle. On arvioitu, että kyse voisi olla plasebovaikutuksen voimistumisesta.

Väärin. Homeopaatti Liisa Sulkakoski turvautui samanlaiseen savuverhoon. CAM-hoitojen moninaisuus tai niiden mekanismin tuntemattomuus ei ole este satunnaistetun kaksoissokkokokeen suorittamiselle. Meidän ei tarvitse tietää miten jonkin hoitomuoto toimii mitataksemme kuinka suuri hoitoteho sillä on. Vaatii vain suunnittelua ja ajattelua keksiä sellainen tutkimusmenetelmä, jolla esim. kosketushoidon näyttely tehdään vakuuttavasti potilaalle. Sitten päästään vertaamaan tekaistua ja aitoa kosketushoitoa keskenään.

6.1.18

ClinicalTrials ja luotettavampi lääketutkimus, osa 3

ClinicalTrials on yksi tärkeimpiä lääketutkimukseen liittyviä tietokantoja. Sinne arkistoidaan aloitettavaksi suunnitellut lääketutkimukset. Kun tutkimukset on suoritettu loppuun, niin arkistosta voidaan tarkistaa täyttikö tutkimus sille asetetut tavoitteet. Eikä tutkimuksen sisältöä ja alkuasetelmia ole jälkeenpäin muuteltu erilaisen lopputuloksen takia.

ClinicalTrials.gov sivusto tarjoaa mahdollisuuden rekisteröidä tutkimus ja siinä käytettävät tutkimusmenetelmät ennen tutkimuksen aloittamista. Miksi niin kannattaa tehdä? No siksi, ettei tuhma ja paha sekä korruptoinut tutkijaryhmä pääse tutkimuksen jälkeen valikoimaan mittaustuloksista jotain sopivampaa tulosta. Näin tehtäisiin, jos alkuperäinen mittauskohde ei tuotakaan sitä psykologisesti merkittäväksi miellettyä positiivista tulosta.

Ikuiseksi ongelmaksi tuntuu jäävän lopputulosten ilmoittamatta jättäminen ClinicalTrials.goviin. Jos lopputuloksia ei julkaista, niin siitä seuraa ongelmia kyseisen lääkkeen kokonaiskuvaa rakentaessa. Meta-analyyseistä tulee puutteellisia, kun vain noin kolmannes tehtyistä tutkimuksista julkaistaan. Tulokset vääristyvät automaattisesti liian positiiviseen johtopäätökseen, jos analyyseissä ei lasketa mukaan negatiivisia tutkimustuloksia. Tämä johtaa liian vahvoihin näyttöihin hoidon/lääkkeen hoitotehosta. Joka johtaa hoitoihin jotka eivät ole niin hyviä kuin lääkäreille luvataan. Joka johtaa mahdollisesti parempien hoitokeinojen käyttämättä jättämiseen.

Tämän takia on helvetin perkeleen tärkeää, että ClinicalTrialsin arkistossa pysyy kokonaiskuva niistä tutkimuksista, joita sinne on alunperin ilmoitettu. Samoin olisi sitä parempi mitä useampi tutkimuslaitos ja yliopisto omistautuu kyseisen arkiston käyttäjäksi.

Yksi ratkaisu on tehdä tutkimusten seurannasta automaattista. Nature kertoi tällaisesta seurannasta. Taustatekijöinä ovat tuttu tohtori Ben Goldacre ja ohjelmoija Anna Powell-Smith. Heidän johdollaan luotiin TrialsTracker sivusto, joka julkaisee huonoimpien ja parhaimpien tutkimuspaikkojen ja tutkimusten rahoittajien nimet. Ohjelma käy läpi tutkimusarkistoon ilmoitettuja tutkimuksia. Eli onko niitä julkaistu PubMed tietokannassa tutkimusten ilmoitetun valmistuspäiväyksen jälkeen. Kun ohjelma oli selannut läpi n. 29 000 loppuun saatettua tutkimusta, niin hieman yli 45 % tutkimuksista oli vielä julkaisematta.

Näin on löydetty paikkoja, joissa julkaisematta jätetään lähes kaikki siellä suoritetut tutkimukset. Näiden huonojen lääkefirmojen, sairaaloiden ja oppilaitosten maineeen häpäisy edes tällä tavalla voi toimia paremmin kuin lainsäädäntö. Vielä kun tieto näistä paikoista leviäisi enemmän tiedotusvälineissä, niin isojen firmojen pörssikursseille voisi tapahtua jotain. Tällä hetkellä TrialsTrackerin tietojen perusteella huonoin lääkevalmistaja on Sanofi ja GlaxoSmithKline on neljänneksi huonoin.

Mainetta saisi hilattua ylös jäteojasta hyvin helpolla tavalla: julkaisemalla valmiiden tutkimusten tulokset.

5.1.18

Trump ei halunnut voittaa, osa 2

Trumpin voittaessa presidentinvaalit moni politiikan menoa seurannut ihmetteli sitä menoa. Useampi heistä vihjaili tai antoi jollakin tapaa ymmärtää, ettei Trumpin kampanja oikeasti tähdännyt vaalien voittoon. Hän halusi vaalikampanjalla näkyvyyttä, mainetta ja lisää poliittista vaikutusvaltaa. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun vaalitaistelua käytettäisiin jonkin muun motiviin tähden.

Trump ei halunnut voittaa bloggauksessa vuodelta 2016 keräsin aineistoa kasaan tästä perustelusta. Silloin esittelin sen varovaiseen sävyyn:

Vaihteeksi esittelen salaliittoteorian ja nettihuhun vailla kritiikin häivää. Se tuli vastaan viime vuonna, kun Donald Trump lähti mukaan presidentinvaaleihin. Väite oli hyvin selkeä. Trumpin vaalivoiton jälkeen tapahtuneet ja paljastuneet asiat näyttäisivät tukevan salaliittoteoriaa. Kirjoitan siitä huumorimielellä. Mahdollisesti voin sitten joskus tulevaisuudessa kirjoittaa; I told you so!

Toimittaja Michael Wolffin uusin kirja Fire and Fury sisältää materiaalia, jonka perusteella voin pian näpytellä ihan vakavasti I told you so. Tilasin kirjan ja odottelen posteljooni polkevan sen luokseni. Wolffin kirjasta tullaan varmasti vääntämään kättä julkisuudessa.

Sitä ennen kannattaa lukaista New York Magazinesta läpi Wolffin netissä julkaisema kolumni, joka vilauttaa millaista materiaalia on luvassa.

Useampi vaalikampanjan sisäpiiriläinen on kommentoinut, että tavoitteena oli jotain muuta kuin vaalivoitto. Vaali-iltana julistettu Trumpin voitto oli yllätys omalle kampanjaväelle, jossa useampi oli valmistautunut uusiin töihin aivan muualla kuin Valkoisessa talossa. He pitivät Clintonin voittoa aivan selvänä tosiasiana. Vaalien alussa Trump oli hehkuttanut tulevaa Trump Network televisiokanavaansa. Osallistumalla vaalitaistoon hän saisi siihen tarvittavaa näkyvyyttä, jota miljardööri Roger Ailes (entinen Fox News kanavan johtaja) oli kertonut Trumpin tarvitsevan sellaista kanavaa varten.

Kaikki tämä selittää miksi Trumpin alkutaival presidenttinä on ollut niin onnetonta. Trumpin väki ei oikeasti ollut valmistautunut politiikan tekemiseen ja vaalilupausten toteuttamiseen. Siksi heillä ei ollut pätevää väkeä nimittämässä uusia nimiä eri valtion laitoksiin. Siksi heillä ei ollut syvällisiä suunnitelmia ulko- ja sisäpolitiikan tekemiseen. Siksi Trumpin eturistiriidat omistuksiensa ja tulevan virkansa suhteen olivat yhdentekeviä vaalien aikana. Siksi Trump ei julkaissut verotietojaan kuten muut ehdokkaat. Siksi Trump ei ollut perillä mitä kaikkea presidentti voi tehdä ja minkälaisia velvollisuuksia hänellä on.

Miksi tehdä mitään noista asioista, jos suunnitelmissa ei ollut vaalien voittaminen?

1.1.18

Uusi vuosi ja Medium-paahdetut kujeet

Joulukuu vierähti työkiireiden parissa. Bloggaaminen jäi vähemmälle, kun päivän voimat loppuivat kotisohvalle kaatumisen jälkeen. Sentään jaksoin laittaa kirjapalkintoja PA-ryhmässä järjestetyissä arvonnoissa. Olen myös sijoittanut kallisarvoista vapaa-aikaani useiden kirjojen lukemiseen, joten elämäni ei ole aivan turhaa.

Onneksi 2018 on hyvillä ennusmerkeillä varustettu. Vuoden aloittaminen on helppoa tehdä hymyillen, kun kuulin miten huonossa jamassa Mitä Vittua -sivuston ylläpito on. Itse Ilja Janitskin ilmoitti sivuston rahoituksen olevan mennyttä. Ilja pesi kätensä aloittamastaan projektista. Siksi sitä jatketaan vapaaehtoistoimin. Myös he kutsuvat itseään toimituskunnaksi ja leikkivät sivuston olevan lehti. Mistä palvelimen kuukausimaksut sitten maksetaan? Se jääköön Mitä Vittua -sivuston parissa askartelevien ongelmaksi. Mitä enemmän heillä on ongelmia sitä paremmin minä saan öisin unta ja päiväunia.

Toinen hyvä käänne on ihmishenkiä ja elämiä tuhoavan huumepolitiikan muutostuulahdus Kalifornian suunnalta. Osavaltiossa avataan laillisia marihuonamyymälöitä. Nyt kuudessa osavaltiossa on ymmärretty luopua toimimattomasta järjestelmästä. Ehkä joku vuosi tämä rantautuu myös Suomeen, jotta poliitikkomme uskaltavat lopettaa järjestäytyneen rikollisuuden suojelun. Siis pelkästään suosittujen huumeiden kohdalla. Verorikollisten suojelu jatkuu perinteiseen tyyliin.

Minun täytyy myös henkisesti valmistautua helmikuussa järjestettävään Minä Olen -messuun. Aion harhailla siellä ja nuuhkia tunnelmia.